Alkuiltapäivällä olimme päässeet hotelliin ja saaneet huoneen. Nälkä alkoi jo kurnia mahassa, aamuisesta lentokentän Cumulus -hotellin aamupalasta oli jo hyvästi aikaa ja lentokoneessahan ei enää maksutta saa syödä mitään. Kysyimme respasta lounaspaikkaa lähistöltä ja meille suositeltiin Grill Pizzeria Dinkya lähikadulla. Meitä miellyttikin ravintolassa se, että lounasaikaan pöydät täyttyivät milanolaisista lounastuntiaan viettävistä kauluspaitamiehistä ja ympärillä kuului vain italiankielistä puheensorinaa.
Risotto alla Milanese, riisiä sahramin kanssa - yllättävän hyvää, söisin toistekin
Gnoccheja
Jälkiruokamarjat
Kahden hengen lounaskuitti. Italialaisissa ravintoloissa joutuu maksamaan copertan, kattausmaksun, joka on 1-4 euroa/hlö paikasta riippuen. Useimmiten meidän kokemuksemme mukaan 2 e/hlö. Yleensä pöytään tuodaan leipäkori. Tilasimme aloittelevina italiankävijöinä vain yhdet ruokalajit, paikalliset näyttivät syövän vähintään yhden alkuruoan ja pääruoan. Mutta kyllä annokset riittivät meille lounaaksi.
Kadunvarren kahvilan herkkuja
Pientä iltapalaa juna-aseman supermarketista
Hotel Sopergan aamupala
Hotel Sopergan aamupalavalikoima
Suomalaiseen hotelliaamupalaan verrattuna enemmän makeaa, mutta se lienee maan tapa
Tavaratalon viiniosasto
Lauantaiaamun torikoju
Paikallinen lihatiski
Lounaaksi pizzaviipale - kahvilan sisällä valittiin millainen pala halutaan ja sitten se lämmitettiin. Valikoima oli laaja.
Illalla päädyimme taas Pizzeria Grill Dinkyyn. Se oli mukavan lähellä hotellia, ei tehnyt mieli kävellä pidemmälle pitkän päivän päälle. Minä tilasin kalamenun, puoliso lihamenun. Ensimmäisenä pöytään tuotiin salaatti. Tässä kalamenun salaatti.
Lihamenun alkusalaatti
Seuraavana pöytään tuotiin kalamenun pastaruoka
Lihamenun pasta
Kalamenun pääruoka
Lihamenun pääruoka. Suomalaiseen ravintola-annokseen verrattuna lisäkkeitä on vähän, mutta tätä ennen on jo syöty kaksi alkupalaa.
Kalamenun sitruunajälkiruoka - oikein raikas ja hyvä!
Myös lihamenun jälkkäri tiramisu sai kiitosta.
Lopuksi tuotiin kahvi. Ei samaan aikaan jälkkärin kanssa, vaan vasta lopuksi.
Kaksi menua, kaksi pulloa kivennäisvettä, 1/2 litran karahvi talon valkoviiniä ja copperta maksoivat yhteensä 73 euroa. Menimme ravintolaan puoli kahdeksalta illalla ja saimme vielä hyvin kahden hengen pöydän. Kahdeksan aikaan ravintola oli jo täyttynyt, suurin osa isommista pöydistä näytti olevan varattuja ainakin näin lauantai-iltana. Turisteja oli vähän, vain yhdessä pöydässä meidän lisäksemme. Meidän viereisessä pöydässä istui kolmelapsinen perhe ja taas saimme kuunnella vain italian kieltä. Unohdin aurinkolasini ravintolaan. Seuraavana aamuna kävimme jo kysymässä niitä, mutta paikalla oli aamusta vasta kaksi kokkia, jotka kertoivat kyllä että "Big Boss" tulee tunnin päästä. Seuraavan päivän iltana kävelimme uudestaan ravintolan kautta ja siellä ne minun aurinkolasini odottivat hovimestarin piirongin laatikossa. Hän kertoi myös soittaneensa meidän hotelliimme, että nyt Madamelta jäi aurinkolasit. Respa ei vaan ehkä osannut yhdistää, että kuka Madame oli kyseessä. Erikoispisteet Grill Pizzeria Dinky -ravintolalle aurinkolasiasiassa, äkkiseltään voisin ajatella, että jos unohdan Italiassa aurinkolasit jonnekin niin niitä tuskin enää saa takaisin. Ruoka oli hyvää ja palvelu asiallista, meitä palveli molemmilla kerroilla sama jonkin verran englantia puhuva nuori miestarjoilija.
Italialaisissa ravintoloissa on Suomeen verrattuna paljon henkilökuntaa, hotellin aamupalatarjoilusta alkaen. Aamupalalla oli erikseen kaksi tarjoilijaa, jotka kävivät kysymässä asiakkailta mitä juomme (cafe americano, cappuccino, latte macchiato...) ja he toivat kuumat juomat pöytään. Lisäksi oli yksi nuori tyttö, joka vain siivosi pöytiä. Kaikilla ravintolatyöntekijöillä oli siistit silitetyt valkeat paidat ja miehillä mustat suorat housut. Miestarjoilijoita oli huomattavan paljon. Ammattiylpeys näkyy suorassa ryhdissä ja varmoissa otteissa. Illallisravintolassa oli tarjoilijoita, aputyttö joka toi ruokia pöytään ja vei astioita pois, ja kaksi omistajaa/hovimestaria ja keittiöhenkilökunta erikseen. Porukkaa meni ja tuli ja kävi pöydän vieressä kyselemässä, onko kaikki hyvin. Suomessa hotellin aamupalatarjoilusta huolehtii minimimäärä henkilökuntaa ja me otamme itse kahvimme automaatista ja palautamme astiamme itse keräilyvaunuun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti